30.1.2010 Nuutajärven Lasi-ralli Urjala

6.2.2010 Töysä Ralli

VETOMIES 2009 -KISARAPORTTI

 Päätimme lähteä kisaan rennolla mielellä, koska aiempien vuosien kokemusten perusteella kisasta ei kannata etukäteen liian suuria odottaa. Niinkuin rallissa aina, on tuuri tässä kisassa ehkä vielä suuremmassa roolissa kuin muissa ralleissa. Tiesimme, että auto tulee teiden kunnon vuoksi olemaan kovilla, joskin nyt lähtönumeromme oli parempi kuin aiemmin. Nuottikisakokemuskaan ei meillä kovin hyvä ole, edellinen nuottikisa olikin vuoden 2007 Vetomies eli siinäkin mielessä olimme moniin verrattuna altavastaajia. Jonkinlainen tavoite kuitenkin oli, että jos ilman suurempia ongelmia saadaan ajaa maaliin ja ollaan siellä kympin sakissa, niin sitten ollaan tyytyväisiä. 

Leustu on erikoiskokeena tosi hieno ja edellisessä Vetomies-kisassa se oli joitakin kohtia lukuunottamatta ihan kohtuullisessa kunnossa. Nyt kuitenkin MM-autot olivat ajaneet pätkän jo kahteen kertaan, ja tie oli mennyt monin paikoin tosi surkeaan kuntoon. Ajaminen ei ollut edes hauskaa. Ja vähän oli semmosta ensimmäisen pätkän fiilistä; piti opetella taas nuotin kuuntelemista ja siihen luottamista ja tuon päälle sitten koittaa kierrellä pahimpia kivikoita. Pätkän puolenvälin paikkeilla oli sitten paikka, joka koitui monen kilpailijan kohtaloksi, niin osittain myös meidän. Nopealla tieosuudella oikealle kääntyvän mutkan loppuosaan oli syöpynyt tiehen iso monttu, jota ei sen huomattua enää ehtinyt kiertämään. Auto osui kovassa vauhdissa kuoppaan ja kimposi kahdelle pyörälle; luulimme, että siitä lähdetään pyörimään jonnekin. Ei oikein ehtinyt tajuta, mitä kaikkea tapahtui, kuitenkin auto tippui takaisin maahan ja löi kartturin puoleisen etukulman kovaa tiehen. Matka jatkui, mutta auto alkoi tuntua heti oudolta. Maaliin asti pääsimme, mutta vähän oli yritettävä autoa säästellä. Siirtymällä alkoi kamala kumin käry, ja pysähdyimme tutkimaan, mitä oli hajonnut. Kartturin puolen eturengas oli vinossa ja hankasi jouseen kiinni. Aikaa ei ollut paljoa eikä oikeastaan tarkkaa selvyyttä saatukaan, mitä oli hajalla. Meinasimme heittää pyyhkeen kehään, koska huolto oli vasta reilun 20km mittaisen Himoksen pätkän jälkeen. Päätimme kuitenkin, että kun täällä ollaan, niin ajetaan niin pitkälle kuin Golffi liikkuu. 

Himoksen lähdössä tuli uusi ongelma, kun kuskin ikkuna ei mennyt kiinni. Jostain syystä se oli jumittunut oven väliin eikä se noussut, tässä vaiheessa oltiin jo AT:lla. Onneksi oli teippiä ja muovipussi, matka siis kuitenkin jatkui. Lähtöviivalla oli kuskin pinna aika kireällä ja fiilis mukavasta rallipäivästä aika kaukana. Eikä mukavuus yhtään lisääntynyt, kun lähdimme ajamaan. Auto ravisti kamalasti eli ei sillä voinut varsinkaan nopeita osuuksia kunnolla ajaa. Alkupään isolla tiellä kartturi pysähtyi miettimään hetkeksi auton kuntoa ja tippui nuotilta, onneksi se ei kamalasti haitannut, koska oli pakko ajella varovasti muutenkin. Ihme ja kumma, auto kesti maaliin asti. Loppuosan pyörityksessä otimme vielä kosketuksen rengaspinoihin ja pientä kosmeettista haittaa auton pintaan. Himoksella oli huonoja osuuksia vähemmän kuin Leustussa eli sen olisi kyllä teiden kunnon puolesta voinut ajaa rajumminkin, mutta autoa oli pakkoa varoa. Mutta pääsimme siis huoltoon ja oli kyllä suuri ihmetys kuulla, että tuolla ajolla ja noilla ongelmilla olimme kympin sakissa. Sitten tulikin fiilis, että jatkamaan on päästävä. Selvisi, että Leustun rysäyksessä kartturin puoleinen etutolppa oli vääntynyt ja hajottanut laatikosta vetoakselin kiinnityksen. Ajoimme siis Himoksen pätkän vetari irti laatikosta, siitä se kamala ravistus johtui. Myös taka-akseli oli vähän solmussa. Vähän koitettiin paikkoja oikoa ja laitettiin levikepaloja, jotta renkaat mahtui kunnolla pyörimään ja matka jatkui. 

Urrian lähdössä saimme heti hyvää mieltä, kun muutaman ulkomaalaisen miehen joukko tuli kehumaan ajoamme Leustussa. Aikasählinkiäkin vähän oli, mutta onneksi saimme aikakorttiin oikeat merkinnät ja taas matka jatkui hyvillä mielin. Olikin mahtava pätkä ajaa; hieno tie kokonaisuudessaan ja tosi hyvässä kunnossa. Alun pienellä tiellä olisi voinut joitakin sekunteja nipistää ajasta pois, mutta isomman tien osuudella ei kyllä paljoa parannettavaa jäänyt. Ja ei mitään ongelmia auton kanssa!!

Ongelmia tuli toki heti Kavalaan mennessä. AT-jonossa oli aikaa ja päätimme kurkistaa pellin alle. Vetari oli taas laatikosta irti. Ei muuta kuin metsään jotakin puunpätkää hakemaan. Onneksi sopiva puu löytyi ja saatin työnnettyä akseli omalle paikalleen. Kavala oli kyllä mahtava pätkä ajaa, sekin meni ajollisesti kyllä aika nappiin. Lopussa vaan taas auton kanssa oli ongelmia, kun viimeisessä risteyksessä vetari taas irtosi laatikosta ja suoralla ennen jokkisrataa alkoi se kamala ravistus. Loppu piti ajella rauhassa eli siinä varmaan tuli vähän takkiin kärkikolmikolle. Onneksi löytyi sopiva koivunpätkä, jolla taas saatiin vetari paikoilleen.

Väärinmajaan jännitti lähteä, koska epäilys oli suuri tuon vetarin suhteen, kun tiedossa oli myös huonoa tieosuutta. Muuten kyllä pätkä kiinnosti, koska mahtava ja vaihteleva tie oli edessä. Heti alussa hyvä fiilis taas katosi, kun auto alkoi ravistaa ja oli pakko ajella tunnustellen. Vetari kuitenkin kai muljahti takaisin paikoilleen, koska muutaman kilometrin ajon jälkeen ravistus loppui. Sen jälkeen tunnelmaa latisti vesisade; alkoi olla aika liukasta, varsinkin kun tuli laitettua vähän turhan kovat renkaat alle eteen. Pari kertaan haettiin vähän ruohoa mukaan ja asfalttiristeyksessä meinasi auton perä vähän karata ojaan. Mutta mahtavaa tietä oli ajaa, vielä kun olisi ollut kuivaa. Noin viisi kilsaa ennen maalia syttyi öljynpainevalo, silloin ajateltiin, että ei voi olla totta... No paineita kuitenkin oli, mutkissa ne vaan laski eli öljy alkoi olla vähissä. Vähän meni kuitenkin lopun ajo öljynpainemittarin kyttäämiseksi. Onneksi pätkän maaliin päästiin.

Viimeisen jännityksen matkaamme toi laturin merkkivalo, joka alkoi palaa viimeisellä siirtymällä. Virta riitti kuitenkin Jyväskylään ja aika mahtavalla fiiliksellä kyllä maaliin ajettiin. Päivän saldona siis neljäs sija ja täytyy sanoa, että kaiken päivän taistelun jälkeen tuo sijoitus kyllä tuntui ihan podium-sijalta. Kolmen kärjelle jäätiin paljon, aikaero repesi lähinnä kahdella ekalla pätkällä eli huonoja teitä olisi vaan pitänyt ajaa rohkeammin. Kolmella viimeisellä pätkällä aikamme olivat jo ihan vertailukelpoisia ja niitä pätkiä oli teiden kunnon takia kyllä hieno vetääkin. Nuotti toimi hyvin ja kuski alkoi siihen koko ajan päivän mittaan paremmin luottaa. Golfin suhteen täytyy olla tyytyväinen, että se vastoinkäymisistä huolimatta jaksoi maaliin asti. Nyt se on kyllä suurehkon huollon tarpeessa eli seuraaviin kisoihin varmasti vierähtää aikaa. Leustun jälkeen jonkin aikaa kadutti, että tuli kisaan lähdettyä, mutta kyllä maalissa oltiin aika hyväntuulisia

VETOMIES 2009 -KISARAPORTTI

Päätimme lähteä kisaan rennolla mielellä, koska aiempien vuosien kokemusten perusteella kisasta ei kannata etukäteen liian suuria odottaa. Niinkuin rallissa aina, on tuuri tässä kisassa ehkä vielä suuremmassa roolissa kuin muissa ralleissa. Tiesimme, että auto tulee teiden kunnon vuoksi olemaan kovilla, joskin nyt lähtönumeromme oli parempi kuin aiemmin. Nuottikisakokemuskaan ei meillä kovin hyvä ole, edellinen nuottikisa olikin vuoden 2007 Vetomies eli siinäkin mielessä olimme moniin verrattuna altavastaajia. Jonkinlainen tavoite kuitenkin oli, että jos ilman suurempia ongelmia saadaan ajaa maaliin ja ollaan siellä kympin sakissa, niin sitten ollaan tyytyväisiä.

Leustu on erikoiskokeena tosi hieno ja edellisessä Vetomies-kisassa se oli joitakin kohtia lukuunottamatta ihan kohtuullisessa kunnossa. Nyt kuitenkin MM-autot olivat ajaneet pätkän jo kahteen kertaan, ja tie oli mennyt monin paikoin tosi surkeaan kuntoon. Ajaminen ei ollut edes hauskaa. Ja vähän oli semmosta ensimmäisen pätkän fiilistä; piti opetella taas nuotin kuuntelemista ja siihen luottamista ja tuon päälle sitten koittaa kierrellä pahimpia kivikoita. Pätkän puolenvälin paikkeilla oli sitten paikka, joka koitui monen kilpailijan kohtaloksi, niin osittain myös meidän. Nopealla tieosuudella oikealle kääntyvän mutkan loppuosaan oli syöpynyt tiehen iso monttu, jota ei sen huomattua enää ehtinyt kiertämään. Auto osui kovassa vauhdissa kuoppaan ja kimposi kahdelle pyörälle; luulimme, että siitä lähdetään pyörimään jonnekin. Ei oikein ehtinyt tajuta, mitä kaikkea tapahtui, kuitenkin auto tippui takaisin maahan ja löi kartturin puoleisen etukulman kovaa tiehen. Matka jatkui, mutta auto alkoi tuntua heti oudolta. Maaliin asti pääsimme, mutta vähän oli yritettävä autoa säästellä. Siirtymällä alkoi kamala kumin käry, ja pysähdyimme tutkimaan, mitä oli hajonnut. Kartturin puolen eturengas oli vinossa ja hankasi jouseen kiinni. Aikaa ei ollut paljoa eikä oikeastaan tarkkaa selvyyttä saatukaan, mitä oli hajalla. Meinasimme heittää pyyhkeen kehään, koska huolto oli vasta reilun 20km mittaisen Himoksen pätkän jälkeen. Päätimme kuitenkin, että kun täällä ollaan, niin ajetaan niin pitkälle kuin Golffi liikkuu.

Himoksen lähdössä tuli uusi ongelma, kun kuskin ikkuna ei mennyt kiinni. Jostain syystä se oli jumittunut oven väliin eikä se noussut, tässä vaiheessa oltiin jo AT:lla. Onneksi oli teippiä ja muovipussi, matka siis kuitenkin jatkui. Lähtöviivalla oli kuskin pinna aika kireällä ja fiilis mukavasta rallipäivästä aika kaukana. Eikä mukavuus yhtään lisääntynyt, kun lähdimme ajamaan. Auto ravisti kamalasti eli ei sillä voinut varsinkaan nopeita osuuksia kunnolla ajaa. Alkupään isolla tiellä kartturi pysähtyi miettimään hetkeksi auton kuntoa ja tippui nuotilta, onneksi se ei kamalasti haitannut, koska oli pakko ajella varovasti muutenkin. Ihme ja kumma, auto kesti maaliin asti. Loppuosan pyörityksessä otimme vielä kosketuksen rengaspinoihin ja pientä kosmeettista haittaa auton pintaan. Himoksella oli huonoja osuuksia vähemmän kuin Leustussa eli sen olisi kyllä teiden kunnon puolesta voinut ajaa rajumminkin, mutta autoa oli pakkoa varoa. Mutta pääsimme siis huoltoon ja oli kyllä suuri ihmetys kuulla, että tuolla ajolla ja noilla ongelmilla olimme kympin sakissa. Sitten tulikin fiilis, että jatkamaan on päästävä. Selvisi, että Leustun rysäyksessä kartturin puoleinen etutolppa oli vääntynyt ja hajottanut laatikosta vetoakselin kiinnityksen. Ajoimme siis Himoksen pätkän vetari irti laatikosta, siitä se kamala ravistus johtui. Myös taka-akseli oli vähän solmussa. Vähän koitettiin paikkoja oikoa ja laitettiin levikepaloja, jotta renkaat mahtui kunnolla pyörimään ja matka jatkui.

Urrian lähdössä saimme heti hyvää mieltä, kun muutaman ulkomaalaisen miehen joukko tuli kehumaan ajoamme Leustussa. Aikasählinkiäkin vähän oli, mutta onneksi saimme aikakorttiin oikeat merkinnät ja taas matka jatkui hyvillä mielin. Olikin mahtava pätkä ajaa; hieno tie kokonaisuudessaan ja tosi hyvässä kunnossa. Alun pienellä tiellä olisi voinut joitakin sekunteja nipistää ajasta pois, mutta isomman tien osuudella ei kyllä paljoa parannettavaa jäänyt. Ja ei mitään ongelmia auton kanssa!!

Ongelmia tuli toki heti Kavalaan mennessä. AT-jonossa oli aikaa ja päätimme kurkistaa pellin alle. Vetari oli taas laatikosta irti. Ei muuta kuin metsään jotakin puunpätkää hakemaan. Onneksi sopiva puu löytyi ja saatin työnnettyä akseli omalle paikalleen. Kavala oli kyllä mahtava pätkä ajaa, sekin meni ajollisesti kyllä aika nappiin. Lopussa vaan taas auton kanssa oli ongelmia, kun viimeisessä risteyksessä vetari taas irtosi laatikosta ja suoralla ennen jokkisrataa alkoi se kamala ravistus. Loppu piti ajella rauhassa eli siinä varmaan tuli vähän takkiin kärkikolmikolle. Onneksi löytyi sopiva koivunpätkä, jolla taas saatiin vetari paikoilleen.

Väärinmajaan jännitti lähteä, koska epäilys oli suuri tuon vetarin suhteen, kun tiedossa oli myös huonoa tieosuutta. Muuten kyllä pätkä kiinnosti, koska mahtava ja vaihteleva tie oli edessä. Heti alussa hyvä fiilis taas katosi, kun auto alkoi ravistaa ja oli pakko ajella tunnustellen. Vetari kuitenkin kai muljahti takaisin paikoilleen, koska muutaman kilometrin ajon jälkeen ravistus loppui. Sen jälkeen tunnelmaa latisti vesisade; alkoi olla aika liukasta, varsinkin kun tuli laitettua vähän turhan kovat renkaat alle eteen. Pari kertaan haettiin vähän ruohoa mukaan ja asfalttiristeyksessä meinasi auton perä vähän karata ojaan. Mutta mahtavaa tietä oli ajaa, vielä kun olisi ollut kuivaa. Noin viisi kilsaa ennen maalia syttyi öljynpainevalo, silloin ajateltiin, että ei voi olla totta... No paineita kuitenkin oli, mutkissa ne vaan laski eli öljy alkoi olla vähissä. Vähän meni kuitenkin lopun ajo öljynpainemittarin kyttäämiseksi. Onneksi pätkän maaliin päästiin.

Viimeisen jännityksen matkaamme toi laturin merkkivalo, joka alkoi palaa viimeisellä siirtymällä. Virta riitti kuitenkin Jyväskylään ja aika mahtavalla fiiliksellä kyllä maaliin ajettiin. Päivän saldona siis neljäs sija ja täytyy sanoa, että kaiken päivän taistelun jälkeen tuo sijoitus kyllä tuntui ihan podium-sijalta. Kolmen kärjelle jäätiin paljon, aikaero repesi lähinnä kahdella ekalla pätkällä eli huonoja teitä olisi vaan pitänyt ajaa rohkeammin. Kolmella viimeisellä pätkällä aikamme olivat jo ihan vertailukelpoisia ja niitä pätkiä oli teiden kunnon takia kyllä hieno vetääkin. Nuotti toimi hyvin ja kuski alkoi siihen koko ajan päivän mittaan paremmin luottaa. Golfin suhteen täytyy olla tyytyväinen, että se vastoinkäymisistä huolimatta jaksoi maaliin asti. Nyt se on kyllä suurehkon huollon tarpeessa eli seuraaviin kisoihin varmasti vierähtää aikaa. Leustun jälkeen jonkin aikaa kadutti, että tuli kisaan lähdettyä, mutta kyllä maalissa oltiin aika hyväntuulisia